Harvat kodit ovat dokumentoineet esineitään ja tapojaan yhtä hyvin kuin Hallwylin perhe, joka asui Hamngatanilla Tukholmassa vuosina 1898–1930. Heidän luettelossaan voi lukea muun muassa siitä, miten joulu vietettiin Hallwylin kodissa vuonna 1920.
Joulukoristeet
Koti siivottiin huolellisesti ennen joulua, mutta koristeltiin säästeliäästi. Ehkä siksi, että upea sisustus oli niin ylellinen ympäri vuoden. Joulukuusi oli kuitenkin tärkeä ja se sai koristeineen keskeisen paikan ruokasalissa. Pöytä katettiin jouluverholla ja joulukynttilänjaloilla, mutta sen lisäksi joulukoristeita oli vähän ja nekin olivat melko yksinkertaisia.
Joulukuusi
Kuusi ja erityisesti sen kynttilät olivat kuitenkin tärkeitä, ja niihin liittyi selkeitä perinteitä ja rituaaleja. Kuusi koristeltiin palavilla kynttilöillä ja tähdellä latvassa, ja lisäksi kuusi koristeltiin jouluenkeleillä, Oscar Bergs Konditorin jouluherkuilla, neljällä puun runkoa kiertävällä kimallusnauhallla, joulukelloilla, värillisillä palloilla, trumpeteilla, linnuilla jne.
Joulukuuseen ja sen kynttilöihin liittyi myös paljon taikauskoa ja tiukkoja rituaaleja. Joulukuusi ostettiin Norrmalmstorgista, lähetti sai 5 kruunua ja kuusi piti kantaa palatsiin latva edellä. Ja päinvastoin, juuripää edellä, kun kuusi kannettiin ulos 2. tammikuuta. Kynttilät piti asettaa pareittain, sytyttää ja sammuttaa. Joulukuusessa ei nimittäin saanut koskaan olla 13 kynttilää palamassa samanaikaisesti.
Palvelusväki
Palvelijat saivat oman kuusen keittiöön, joka erosi herrasväen kuusesta koristelun osalta. Siellä roikkui sen sijaan Ruotsin lippu ja kruskaramellit. Tanssiin, joka järjestettiin koko edustustasanteella, osallistuivat sekä herrasväki että palvelijat. Pianolla soitettiin esimerkiksi ”Nu är det jul igen” tai ”Höga berg och djupa dalar”. Palvelusväki sai kiitoksena vuoden työstä joululahjat – Oscar Bergsin makeisia ja 100 kruunun setelin, mikä oli erittäin antelias joulubonus, joka vastasi lähes kolmasosaa vuosipalkasta. Herrat saivat lisäksi pullon punssia ja naiset jonkin koriste-esineen.
Joulupäivällinen
Joulupäivällisellä miehet ja naiset istuivat erillään, eri pöydissä. Tarjolla oli kinkkua, lutfiskia, voita, leipää, puuroa ja erityinen voikakku (leivonnaiskakku, joka oli täytetty muun muassa omenasoseella ja makeilla manteleilla). Perinteisen mantelin sijaan Hallwyl-perheellä oli puurossa pieni valkoinen posliininenukke, jota piti varoa nielemästä tai hampaita vahingoittamatta.
Joululahjat
Joulupukkia tai joulupukkia ei ollut, vaan Walter von Hallwyl jakoi joululahjat. Walter luki riimit ja muut perheenjäsenet saivat sitten arvata, mitä paketit sisälsivät.
Esimerkki joulurimista:
”Älkää avatko tätä, jotta herrat eivät näe sitä,
se on häpeä koko naapurustolle,
mene koppiin tai nurkkaan,
mene minne haluat, kunhan kukaan ei näe."
"Vaikka Eskililla on niin pitkät jalat,
hän on aina myöhässä leivän kanssa,
ladata raajojaan
runsaalla määrällä sähköä,
on fyysisesti vaikeaa eikä takaa,
kuten tämä laite, että isoäiti syö
niin kylläinen paahtoleivästä,
kuin hevoset oikeasta heinästä.
