Kun sähkö tuli ruotsalaisiin kotitalouksiin 1900-luvun alussa, se oli aluksi luksustuote. Jos oli varaa, haluttiin mielellään näyttää se kauniilla koristeellisilla virtakytkimillä. Pyöreät virtakytkimet, joissa oli kotelo, valmistettiin Saksassa, ja kotelot olivat useimmiten posliinia, mutta niitä oli myös pronssia tai messinkiä.
Posliinilla on useita etuja sähkölaitteiden yhteydessä, sillä se on kestävää, lämmönkestävää ja kestää myös kosteutta ja kylmää. Se on suhteellisen helppo pitää puhtaana eikä se värjäänny helposti. Kiertokytkimen jälkeen tuli kaunis vipukytkin, joka kytketään päälle ja pois pienellä vivulla.
Kuvassa 1 on pyöreä virta-kytkin Nyköpingistä, 1900-luvun alusta, joka on valettu posliinista. Posliinin ulkopinta on maalattu mustaksi ja sekä holkki että säädin ovat messinkiä.
Lähde: ”SLM 37458 – Strömbrytare från tidigt 1900-talet, Nyköping,”Sörmlands museum, haettu 4.3.2020, https://sokisamlingar.sormlandsmuseum.se/items/show/426025
Kuvassa 2 on yksinapaiset virtakytkimet, joissa on messinkinen kotelo ja nuppi posliinijalustalla. Nämä virtakytkimet on valmistettu ennen vuotta 1895, ja ne kuuluivat KTH:n vanhan rakennuksen ensimmäiseen sähköasennukseen Drottninggatalla Tukholmassa. Kuvassa näkyy myös puinen jalusta, joka oli yleinen materiaali sähkön historian alkuaikoina, mutta joka pian kiellettiin palovaaran vuoksi. Kuva:https://creativecommons.org/licenses/by/4.0/deed.sv
Kuvassa 3 on kaksi yksinapaista virtakytkintä, joissa on messinkiset kotelot ja nupit mustalla posliinisokkelilla. 125 voltin tai 1 ampeerin 250 voltin virralle. Kytkimet ovat olleet myös KTH:n vanhassa rakennuksessa Tukholmassa. Kuva:https://creativecommons.org/licenses/by/4.0/deed.sv
Kuvassa 4 on mustasta posliinista valmistettu kiertokytkin, jota valmistettiin vuosina 1917–1919. Kuva:https://creativecommons.org/licenses/by/4.0/deed.sv
