Ikkunat verrataan usein talon silmiin, ja ne vaikuttavat suuresti julkisivun ilmeeseen. Tässä katsomme, miten ikkunat ovat kehittyneet aikojen saatossa!
Kaksi tärkeää tekijää on vaikuttanut ikkunoiden kehitykseen ja ulkonäköön: mahdollisuus tehdä suurempia aukkoja talon runkoon ja mahdollisuus valmistaa suurempia lasilevyjä. Suurempien ja useampien ikkunoiden tavoittelu johtuu paitsi suuremmasta päivänvalon tarpeesta myös pyrkimyksestä luoda tyylikäs ja arvokas julkisivu. Samalla on tietysti aina pitänyt tasapainottaa lämpöhäviöt kylmempänä talvikaudella ja lähdettävä liikkeelle siitä, mikä on ollut taloudellisesti mahdollista, sillä ikkunat ovat aina merkinneet lisäkustannuksia.
Ikkunapalkit paljastavat ikkunan iän
Ikkunan ikkunapalkit toimivat eräänlaisena apurakenteena useiden pienempien lasiruutujen yhdistämisessä ja ovat myös tärkeä tekijä ikkunan ikän määrittämisessä. Aina ei nimittäin ole ollut mahdollista valmistaa niin suuria lasiruutuja kuin nykyään. Ikkunapalkit eivät kuitenkaan olleet vain teknisessä käytössä, vaan ne vaikuttivat myös esteettiseen ilmeeseen. Profiilipalkkien käyttö on esimerkiksi yksi tapa saada ikkuna sulautumaan julkisivuun sopimaan muihin puusepän yksityiskohtiin. Myös ikkunatarvikkeet voivat olla yksityiskohtaisia ja siten koristeellisia, vaikka ne usein maalataan samaan väriin kuin ikkunakehys.
Sokeat ikkunat – ulkonäön vuoksi
Jotta talon julkisivu olisi yhtenäinen ja symmetrinen, vaikka sen pohjapiirros oli vaihteleva, saatettiin lisätä niin sanottuja sokeita ikkunoita, eli väärennettyjä ikkunoita, jotka maalattiin paneeliin tai rappaukseen. On myös esimerkkejä sokeista ikkunoista, joihin on asennettu aidot lasitetut ikkunapuitteet mustaksi maalatun puu- tai rappauspinnan eteen. Jotta ikkuna näyttäisi aidolta, oli tärkeää, että pohjapinta oli musta ja muut yksityiskohdat mahdollisimman lähellä aitoja ikkunoita.
Aikakaudelle tyypilliset ikkunat vuosisadan vaihteessa
Myöhäinen 1800-luku
1800-luvun loppupuolella ikkunat on usein jaettu keski- ja poikkipalkilla. Kaksi ylempiä ruutuja ovat neliönmuotoisia, kun taas kaksi alempaa ovat suurempia ja suorakulmaisia. Poikkipalkki auttaa kantamaan suuria lasiruutuja. Tämän kauden aikana rakennettujen talojen ikkunat avautuvat yleensä ulospäin, ovat yksikerroksisia ja sulkeutuvat salvan ja koukun avulla.
1900-luvun alku
Nyt T-pylväiset ikkunat tulevat suosituiksi, eli suhteellisen yksinkertaiset ikkunat, joissa on kaksi korkeaa ikkunaruutua alhaalla ja vaakasuora kaari yläosassa. Jugend-kaudella eksklusiivisempien talojen ikkunat voitiin suunnitella erikseen ja varustaa mielellään pehmeämmillä muodoilla, kuten esimerkiksi kaarevalla yläosalla. Pienet ikkunapalkit olivat myös yleisiä, joissakin tapauksissa koko ikkuna oli palkkinen ja toisissa vain yläosa. Tällä hetkellä ikkunapalkit eivät oikeastaan olleet käytännöllisiä, vaan ne olivat vain esteettisiä. Sisäänpäin avautuvat yhdistetyt kaaret yleistyvät, mikä tarkoittaa, että puusepän työt tulevat yhä voimakkaammiksi. Kohtauskaarissa alemmat kaaret suljetaan espanjalaisilla salpoilla, kun taas ylemmät suljetaan vivulla tai jousikoukuilla.
1920-luku
Klassisessa 1920-luvun ikkunassa on kaksi puoli-ikkunaa, joista kummassakin on kolme ruutua. Ne ovat joko sisäänpäin avautuvia ilman keskipylvästä tai ulospäin avautuvia keskipylvään kanssa. Spröjsen on profiloitu yksinkertaisella neljännes- tai munanmuotoisella profiililla.
1930
1930-luvun funktionalismi vaikutti ikkunoiden ulkonäköön, jotka saivat yksinkertaisemmat kaaret, joissa oli suuret lasipinnat ilman keskipylvästä ja ristikkoa. Ikkunat sijoitettiin mielellään peräkkäisiin riveihin, joissa oli kaksi tai kolme ikkunaa.
